Lähdimme Matin kanssa pitkästä aikaa yhdessä katsomaan miesten kakkosen peliä, EPS – HJK Klubi 04. Matti on EPSn kunniapuheenjohtaja. Teimme seurassa yhteistyötä parisenkymmentä vuotta. Ystävyys jatkuu edelleen.
Espoonlahden Urheilupuisto luo oivat puitteet monelle lajille ja harrastajalle.
Muistelimme urheilupuiston kehitystä jalkapallon osalta. Sitä, kuinka kävimme eri tahojen kanssa asiallisia neuvotteluja ja kuinka toimitimme raskaita perusteita kaupungille vuodesta toiseen.
Hanke eteni hitaasti mutta varmasti. Monen mielestä liiankin hitaasti. ”Ei siitä koskaan mitään tule”, oli tuttu kommentti.
Silloin sille ei voinut kuin hymyillä. Hymyilemme edelleen.
Jossain kriittisessä vaiheessa tarvittiin Liikuntalautakunnnalta puoltava lausunto. Kutsuimme lautakunnan puheenjohtajan paikan päälle. Lindqvistin Timppa tuli näyttämään hänelle mallia C14 – tyttöjen treeneistä. Joukkue oli juuri menestynyt kansainvälisessä turnauksessa. Taktisesti sopivassa kohdassa keskeytin harjoitukset ja menimme lautakunnan puheenjohtajan kanssa haastattelemaan tyttöjä. Seuraavassa sopivassa kohdassa pyysin tyttöjä kertomaan mitä he tekevät, jos sattuu hätä yllättämään.
”Nooh, me käydään uimahallilla tai sit me säästetään kotiin”.
”Ja poikien vessoja onkin koko rinne täynnä”, jatkoin heti perään.
Puoltava lausunto tuli seuraavassa kokouksessa. Huoltorakennukset, pukuhuoneet, toimistot ja kentät valmistuivat. Saimme kirjoitettua sivun paikallishistoriaa.
Seura täytti 40 vuotta. Kunniavieraanamme oli Suomen Palloliiton silloinen puheenjohtaja ja pipolätkän intohimoinen harrastaja. Hän ihasteli olosuhteitamme: ”On varmaan työtä tähän tarvittu”.
Kerroin hänelle yllä mainitun anekdootin. ”Hyvin lobattu, hyvin lobattu”.
