LIIKUNTA KUULUU KAIKILLE: LAPSISTA VANHUKSIIN
Liikunta on osa elämänkaarta ensimmäisestä parkaisusta viimeiseen hitaaseen hengenvetoon. Aluksi jalat ja kädet heiluvat, käännytään, kontataan ja noustaan pystyyn. Sitten vahvistutaan, tullaan nopeammaksi, opitaan taitoja ja elämää. Lopuksi ihminen luonnostaan hidastuu, heikkenee ja jäykistyy. Ruostuu.
Lasten liikuntaan on kiinnitetty huomiota sekä terveyden että sosiaalisuuden kannalta. Hyvä niin. Se on ikuinen kehityskohde.
Vanhuus on yhtä tärkeä elämänvaihe kuin kaikki aiemmatkin. Kun huolehdimme vanhusten kunnosta ja elinvoimasta, he ovat pirteämpiä ja toimintakykyisempiä ja sairastavat vähemmän. Elämä on laadukkaampaa ja saamme nauttia heidän elämänviisaudestaan pidempään.
Espoolla on hieno +68 – ranneke. Sitä näyttämällä yli 68-vuotiaat pääsevät ilmaiseksi kaupungin liikuntapalveluihin.
Rannekkeen taustalla on vahva asenne joka kunnioittaa vanhuutta. Tätä kulttuuria voimme kehittää. Se on omaksuttava myös rakentamisessa. Sen suurista linjoista aina ruohonjuuritason yksityiskohtiin.
Liikuntapaikkojen kehittämisessä haluamme ottaa huomioon urheilijoiden rinnalla lapset ja vanhukset.
Ajatelkaamme laajakatseisesti ! Kun kunta rakentaa olosuhteita urheilijoille, sen tulee samalla huomioida lapset ja vanhukset. Isäni sanoin ”Se ei ole uhraus, vaan hyvä sijoitus ”.
HALUAN, ETTÄ tällä kulttuurilla vahvistamme yhteisöllisyyttä ja koko elämänkaaren kestävää liikuntaa.
Tulossa pian lisää Mitä haluan …
